Vihdoinkin Sunnuntai, tämän päivän hän oli ainakin luvannut minulle.
Hän vihdoinkin vastasi että mummolla mutta sanoi että ei kannata hakea häntä.
Miksi ei? Tähän en saanu vastausta. Kirjoitin että olen tällä viikolla nähnyt poikaa vain yhden illan ja kohta menee uimahallit kiinni. Koitin soittaa mummolle mutta hän vastasi ainoastaa viestillä että hänellä ei ole oikeutta antaa lastani minulle ja että pojan äiti on juuri tulossa hakemaan hänet. Ajoin martinlaaksoon koska kello oli jo niin paljon että alkoi olee kiire että ehditään jokaviikonlopun uima opetukseen. (Minulla on uimaopettajan paperit)
Tulostin jopa lakipaperin tapaamisoikeuksista koska tämä taisi olla vähän hämäränpeitossa hänen ja perheensä mielessä.
Martinlaaksossa eivät suostuneet avaamaan ovea. Sanoin postiluukusta että lapsen äiti oli torstaina luvannut poikani minulle Sunnuntaina. Odottelin käytävällä että hän saapuisi. Sieltä hän tuli uuden poikaystävän kanssa kassit kilisten. Taitavat pitää jonkun juhlaillallisen. Näköjään tässä yhteiskunnassa naiset saavat juoda lasten seurassa mutta miehet ei.
Vihdoinkin ovi avautu ja poikani oli juoksemassa heti mun sylii, huusi PAPPA. Mutta isoäiti nappas sen ja vei toiseen huoneeseen. Yritin puhua lapsen äidille, että mitä sä Torstaina lupasit? "En minä mitään ole luvannut" hän sanoi. Paiskasi oven kiinni nenäni edestä. Koitin postiluukun läpi puhua että poikani selvästi haluaa tulla luokseni, miksi taas petät lupauksesi? He uhkasivat soittaa poliisille vakka mielestäni hän se rikkoo tässä lakia. Isoäiti huutaa sielt niin että lapseni kuulee että ei lasta voi antaa tuollaiselle narkkarille, tämä johtuu siitä koska minulla oli vaikeata meidän suhteen aikana koska EXä ei huomioinnut minua yhtään. Oli kuin olisi elännyt yksin perheen kanssa mutta korjasin tilanteen, muut taitavat elää vielä menneisyydessä. Kuten myös lastensuojeluviranomainen  joka ei tiedä mitään minkälainen olen nykyään. Olen sos.terapeutin kanssa jutellut asiasta ja sanonut että voivat tulla katsomaan kuinka elän poikani kanssa koska tahansa, ei minulla enään ole mitään salattavaa.
Kuitenkin lastensuojeluviranomainen oli sanonut lapsen ädille että ei saa missään tapauksessa antaa lasta minulle, tämä on se sama jonka kanssa tehtiin sopimukset. Olin silloin avoin ja mainitsin että on alkoholiongelma menin katkolle. Olin niin epävarma itsestäni, en uskonut että osaan huolehtia lapsesta mutta...
Katkolta palattua olen kuin uusi mies ja haluan lapseni, huomasin että me viihdymme yhdessä ja itse huomasin että hän tarvitsee isän, koska äidin luonna hänestä oli tullut todella arka verrattuna siihe mnkälainen hän oli aikasemmin. Hän oli kanssani melkein viikon (9.11-13.11) ja seuraavan kerran kun tavattiin, hän ei enään ollut yhtä arka ja oli ruvennut puhumaan ruotsia mikä on meidän äidinkieli.
Tämän takia käyn seuloissa joka viikko ja yritetään löytää lääkityksen joka soveltuu minulle kun masennun helposti mm. kun lapsen äiti pettää lupauksensa. Seulat ovat olleet negatiivisia että on pieni kunnianloukkaus kun EX:n äiti huutaa että olen narkkari vaikka ketään heistä ei tiedä minkälainen olen nykyään.
Sen vain tiedän että poikani haluaa olla kanssani ja meillä on hauskaa yhdessä, aina kun kysyn häneltä että olisiko aika mennä takaisin äidille niin hän ei halua ja kun se aika koittaa niin itku tulee että ei hän halua mennä äidille, haluaa olla isän kanssa. Kuitenkin pidän lupaukseni ja selitän pojalle että tulen hakemaan sen koskatahansa hän soittaisi minulle mutta minusta vaikuttaa että äiti ei anna hänen tehdä tätä.
Haluan pelastaa poikani siitä ympäristöstä missä hän asuu, sen pihapiirin lapsilla on aika rajuja leikkejä, tappeluita jopa jo 5-8 vuotiaset. Poikani jakaa huonetta sen puoliisosiskonsa kanssa, ja hänellä on kavereita siellä niin ymmärrän kuinka poikani voi tuntea olonsa hieman ulkopuoliselta. Minun taloudessani on pojalle oma huone, rauhallinen piha ja ympäristö.
Yritän kovasti saada pyryn itselleni nyt ennenkun äiti rupeaa perustamaan omaa perhettään, hän valittaa kun yritän kokoajan saada yhetyttä häneen mutta tämä johtuu siitä kun haluan tietää miten poikani voi. Puheluihin hän ei koskaan vastaa, eikä viesteihini. Onneksi soitin äidille joka sai minut rauhottumaan, että menen nyt kotiini ja hän yrittää löytää toisen numeron lastensuojeluviranomaisille kun en jaksa tällaista pelleilyä monta kuukautta. Lisäksi äitini mies kehotti minua soittamaan oikeusaputoimistoon.
Nyt koitan soittaa pojalleni ja kysyä onko kaikki hyvin.
Ei vastannut puhelimeen, eikä vastaa viestiin. Olen ollut liian kiltti, enkä halunnut satuttaa EX:ää mutta mitä minä teen kun ei ole muuta vaihtoehtoa. En ole kenellekkään kertonut kaikkea noloja ja laittomia asioita mitä lapseni äiti on tehnyt meidän yhdessäolon aikana. Jos olisin ollut yhtä kylmäsydämminen kuin hän niin asiat olisivat kyllä päinvastaiset.