Vihdoinkin Sunnuntai, tämän päivän hän oli ainakin luvannut minulle.
Hän vihdoinkin vastasi että mummolla mutta sanoi että ei kannata hakea häntä.
Miksi ei? Tähän en saanu vastausta. Kirjoitin että olen tällä viikolla
nähnyt poikaa vain yhden illan ja kohta menee uimahallit kiinni. Koitin
soittaa mummolle mutta hän vastasi ainoastaa viestillä että hänellä ei
ole oikeutta antaa lastani minulle ja että pojan äiti on juuri tulossa
hakemaan hänet. Ajoin martinlaaksoon koska kello oli jo niin paljon
että alkoi olee kiire että ehditään jokaviikonlopun uima opetukseen.
(Minulla on uimaopettajan paperit)
Tulostin jopa lakipaperin tapaamisoikeuksista koska tämä taisi olla vähän hämäränpeitossa hänen ja perheensä mielessä.
Martinlaaksossa eivät suostuneet avaamaan ovea. Sanoin postiluukusta
että lapsen äiti oli torstaina luvannut poikani minulle Sunnuntaina.
Odottelin käytävällä että hän saapuisi. Sieltä hän tuli uuden
poikaystävän kanssa kassit kilisten. Taitavat pitää jonkun
juhlaillallisen. Näköjään tässä yhteiskunnassa naiset saavat juoda
lasten seurassa mutta miehet ei.
Vihdoinkin ovi avautu ja poikani
oli juoksemassa heti mun sylii, huusi PAPPA. Mutta isoäiti nappas sen
ja vei toiseen huoneeseen. Yritin puhua lapsen äidille, että mitä sä
Torstaina lupasit? "En minä mitään ole luvannut" hän sanoi. Paiskasi
oven kiinni nenäni edestä. Koitin postiluukun läpi puhua että poikani
selvästi haluaa tulla luokseni, miksi taas petät lupauksesi? He
uhkasivat soittaa poliisille vakka mielestäni hän se rikkoo tässä
lakia. Isoäiti huutaa sielt niin että lapseni kuulee että ei lasta voi
antaa tuollaiselle narkkarille, tämä johtuu siitä koska minulla oli
vaikeata meidän suhteen aikana koska EXä ei huomioinnut minua yhtään.
Oli kuin olisi elännyt yksin perheen kanssa mutta korjasin tilanteen,
muut taitavat elää vielä menneisyydessä. Kuten myös
lastensuojeluviranomainen joka ei tiedä mitään minkälainen olen
nykyään. Olen sos.terapeutin kanssa jutellut asiasta ja sanonut että
voivat tulla katsomaan kuinka elän poikani kanssa koska tahansa, ei
minulla enään ole mitään salattavaa.
Kuitenkin
lastensuojeluviranomainen oli sanonut lapsen ädille että ei saa missään
tapauksessa antaa lasta minulle, tämä on se sama jonka kanssa tehtiin
sopimukset. Olin silloin avoin ja mainitsin että on alkoholiongelma
menin katkolle. Olin niin epävarma itsestäni, en uskonut että osaan
huolehtia lapsesta mutta...
Katkolta palattua olen kuin uusi mies
ja haluan lapseni, huomasin että me viihdymme yhdessä ja itse huomasin
että hän tarvitsee isän, koska äidin luonna hänestä oli tullut todella
arka verrattuna siihe mnkälainen hän oli aikasemmin. Hän oli kanssani
melkein viikon (9.11-13.11) ja seuraavan kerran kun tavattiin, hän ei
enään ollut yhtä arka ja oli ruvennut puhumaan ruotsia mikä on meidän
äidinkieli.
Tämän takia käyn seuloissa joka viikko ja yritetään
löytää lääkityksen joka soveltuu minulle kun masennun helposti mm. kun
lapsen äiti pettää lupauksensa. Seulat ovat olleet negatiivisia että on
pieni kunnianloukkaus kun EX:n äiti huutaa että olen narkkari vaikka
ketään heistä ei tiedä minkälainen olen nykyään.
Sen vain tiedän
että poikani haluaa olla kanssani ja meillä on hauskaa yhdessä, aina
kun kysyn häneltä että olisiko aika mennä takaisin äidille niin hän ei
halua ja kun se aika koittaa niin itku tulee että ei hän halua mennä
äidille, haluaa olla isän kanssa. Kuitenkin pidän lupaukseni ja selitän
pojalle että tulen hakemaan sen koskatahansa hän soittaisi minulle
mutta minusta vaikuttaa että äiti ei anna hänen tehdä tätä.
Haluan
pelastaa poikani siitä ympäristöstä missä hän asuu, sen pihapiirin
lapsilla on aika rajuja leikkejä, tappeluita jopa jo 5-8 vuotiaset.
Poikani jakaa huonetta sen puoliisosiskonsa kanssa, ja hänellä on
kavereita siellä niin ymmärrän kuinka poikani voi tuntea olonsa hieman
ulkopuoliselta. Minun taloudessani on pojalle oma huone, rauhallinen
piha ja ympäristö.
Yritän kovasti saada pyryn itselleni nyt
ennenkun äiti rupeaa perustamaan omaa perhettään, hän valittaa kun
yritän kokoajan saada yhetyttä häneen mutta tämä johtuu siitä kun
haluan tietää miten poikani voi. Puheluihin hän ei koskaan vastaa, eikä
viesteihini. Onneksi soitin äidille joka sai minut rauhottumaan, että
menen nyt kotiini ja hän yrittää löytää toisen numeron
lastensuojeluviranomaisille kun en jaksa tällaista pelleilyä monta
kuukautta. Lisäksi äitini mies kehotti minua soittamaan
oikeusaputoimistoon.
Nyt koitan soittaa pojalleni ja kysyä onko kaikki hyvin.
Ei vastannut puhelimeen, eikä vastaa viestiin. Olen ollut liian kiltti,
enkä halunnut satuttaa EX:ää mutta mitä minä teen kun ei ole muuta
vaihtoehtoa. En ole kenellekkään kertonut kaikkea noloja ja laittomia
asioita mitä lapseni äiti on tehnyt meidän yhdessäolon aikana. Jos
olisin ollut yhtä kylmäsydämminen kuin hän niin asiat olisivat kyllä
päinvastaiset.
sunnuntai, 27. marraskuu 2005
Kommentit